Jälleen kerran tinder ilmoitti ”lähelläsi ei ole käyttäjiä”. Mitä, loppuiko ne jo? Eihän niitä ollut kuin muutama. Lisää kilometrejä, ei, ei, ei tämäkään, no mites tämä..no ei kuitenkaan, ei, tämäkin on pilannut kuvat sillä että kaikissa oli aurinkolasit. Huoh!
Havahduin jälleen kerran siihen, että vaadinko liikaa? Miltä sen toisen pitäisi näyttää, että se olisi minulle juuri se? En osaa itse edes vastata omaan kysymykseen.
Olenkohan vain luonut itselleni kuvan täydellisestä prinssistä ketä ei todellakaan löydä täältä, ei todennäköisesti edes koko planeetalta.
Mutta pitäisikö tyytyä vähempään, antaa mahdollisuus sellaisella joka ei nyt vaan satu niihin raameihin jotka olin luonut?
Olen pussannut montaa sammakkoa, mutta miten sadut ovat päättyneet..
Aika liki 4vuotta sitten edessäni oli vaikea avioero, josta luulin etten selviäisi koskaan. Olin menettänyt luottamuksen kaikkiin näihin kaksilahkeisiin, enkä halunnut enään koskaan yhtään sellaista elämääni.
No olin väärässä. Eipä mennyt kauaan kun eteen tupsahti mies, jolla oli itsetunto kohdallaan, ripauksella kusipäisyyttä ja kauhallinen sitä jotain. Mies tiesi tasan tarkkaan miten tätä peliä pelataan ja vei sitten jalat alta. Sisimmässäni tiesin, että tästä tyypistä tulee ongelmia, mutta nautin joka hetkestä hänen kanssaan. Hän tietämättään teki elämästäni taas mukavaa.
Eihän tuosta mitään rakkaustarinaa tullut, mutta edelleen tänä päivänäkin hänessä on jotain joka saa käteni hikoamaan ja hymyn huulille.
No sitten..
Oli kesä 2013 lämmin kesäkuun alku, juhlahumua parhaimmillaan. Siinä oli taas yksi näistä minun elämääni vaikuttaneista ihmisistä. Nuori, suloinen ja hieman kapinallinen nuori mies. No, kuinka arvata saattaa aamulla heräsin hänen vierestä. Tässä tarinassa oli myös se nurjapuoli, tyttöystävä! No, tämä kesämies kävi kuitenkin jokusen kerran luonani uudestaan, mutta niin kuin kaikki salaisuudet tämäkin tuli julki aikanaan.
Kerkesinhän minä ihastuakkin, ihan kunnolla. Sattumalta tapasin miehen, jonka katse sai koko maailman värähtelemään ja jalkani tutisemaan. En ollut aikoihin tuntenut mitään sellaista, mutta siinä hän nyt oli kysymässä puhelinnumeroani. Jotain erilaista tässä oli. Se oli se että aamulla en herännyt tämän herran vierestä. Siihen taisi mennä viikko, että päädyimme samaan osoitteeseen. Helluntaiheila, kesäkolli, millä nimellä nyt kutsuisikaan. Mies jonka kanssa sain viettää muutamat kuukaudet, mutta tässä sadussa ei ollut onnellista loppua.
Keväällä 2016 tapasin miehen joka oli täydellinen, tai niin luulin. Ihminen jonka kanssa puhuttii tulevasta, joka oli läsnä siinä hetkessä ja jonka vieressä oli turvallista olla. Eikö kuullostakkin täydelliseltä? No, todellisuus oli sitten muuta. Tämä peilikuva täydellisyydestä hajosi miljooniksi sirpaleiksi. Olin hänelle vain hetken huvi! Tämän kaiken jälkeen hän palasi tyytyväisenä exän luokse.
No tästä hetkestä..
Jokin aika sitten tapasin miehen baarissa, suloinen vaalea henkilö seisoi baaritiskillä. En kysynyt nimeä, enkä mistä mies tulee, kysyin vain onko hän sinkku ja lähteekö hän mukaan. Aamulla heräsin tämän henkilön vierestä, mutta emme enään tavanneet sen koommin. Lyhyt ja kaunis tarina.
Nämä sammakkoprinssit eivät olleet minulle niitä oikeinta prinssejä, mutta he olivat oikeita sillä hetkellä, he ovat ainutlaatuisia.
XOXO