Jotenkin tämä aihe on lähellä sydäntäni.
Miehet!
Niiden kanssa eläminen ei ole aina niin hääppöistä, mutta heidän tapaaminen…
Jatketaan siihen mihin viimeksi jäätiin.
Kelataan muutamia vuosia takaperin, se oli jotain puoli vuotta avioeroni jälkeen. Tapasin miehen, jota olin joskus ihannoinut aikaisemmin. Tämä mies oli vaalea ja komea. Hän sai minussa aikaan jotain väristyksiä. Kohta huomasinkin tapailevani häntä ja kohta jo seurusteltiin. Okei, olinhan minä aika ihastunut. Olihan hän herrasmies joka kohteli minua hyvin. Mutta tämäkään satu ei ollut se missä prinssi ja prinsessa elivät onnellisena elämänsä loppuun asti. Olimme kuitenkin erilaisia, halusimme eri asioita. Surettihan se, että erottiin, mutta kohtalolla oli muuta suunniteltu.
Jotain tällaista..
Nautin pari kesälomareissua lomaromansseista. Se oli uutta ja jännittävää. Jännittävintä oli se, että kommunikointi oli hankalaa. Yhteinen kieli jota molemmat puhuivat vähän ei riittänyt kaikkeen, joten kehonkieli oli se jolla kommunikoitiin. Olihan se ihanaa, sen kauniin hetken mitä se kesti. Kotiin palattua harmiteltiin hetki, mutta nopeasti se arki alkoi taas pyöriä.
…Tai ehkä tällaista
Viime syksynä tapasin laivalla miehen, mutta enhän nyt koskaan kuvitellut siitä sen enempää. Korvikseni hävisi heidän hyttiinsä ja kuin ihmeen kaupalla viikko tämän reissun jälkeen tämä herra otti yhteyttä facebookin kautta ja halusi palauttaa korviksen. Palauttihan hän sen ja kävi toisenkin kerran. No kolmatta kertaa ei sitten enään tullutkaan. Sielläkin taustalla oli kaikkea, jota en kuitenkaan halunnut elämääni.
Eihän miehet ole ainoa intohimoni, elämääni mahtuu paljon muutakin..
siitä lisää toiste.
XOXO